Eräänä päivänä ruokakaupan myyjä istuskelee joutilaana työpaikallaan. Tasan kello kahdelta kaupan ovi aukeaa ja sisään vaappuu ankka.
- Onko teillä ankanruokaa? ankka kysyy.
- Ei, meillä ei ole ankanruokaa.
- Vai niin, kiitos kuitenkin, ankka sanoo ja kävelee ulos.
Seuraavana päivänä kello kahdelta ovi aukeaa taas ja sama ankka läpsyttelee sisään.
- Onko ankanruokaa? se kysyy.
Myyjä on hieman ärtynyt. – Ei! Meillä ei ole ankanruokaa!
- Aha, ankka sanoo ja poistuu matkoihinsa.
Kolmantena päivänä kello kahdelta ovi aukeaa, ankka kävelee sisään ja kysyy: – Onko teillä yhtään ankanruokaa?
Nyt myyjä menettää malttinsa: – Ei! hän karjuu, meillä ei ole yhtään ankanruokaa! Meillä ei ollut sitä eilen, meillä ei ole sitä tänään, eikä meillä tule olemaan sitä huomennakaan. Ja jos vielä tulet tänne ja kysyt, onko meillä ankanruokaa, naulaan pikku räpyläjalkasi lattiaan kiinni!
Ankka vain kääntyy ja kävelee ovesta ulos.
Neljäntenä päivänä kello kahdelta ovi aukeaa ja ankka räpylöi sisään.
- Onko teillä nauloja? ankka kysyy.
- Ei meillä ei ole nauloja.
- No siinä tapauksessa, ankka sanoo, onko teillä yhtään ankanruokaa?
Leena otti osaa uintikilpailuun ja tuli viimeiseksi sadan metrin rintauinnissa. Hän sanoi tuomarille: – Voi sentään. En tahtois valittaa, mut mä luulen, et noi muut tytöt käytti kyllä käsiään avuksi.
Nelivuotias Tuula kysyi isoäidin syntymäpäivillä: – Miten vanha sinä olet, mummi?
- Kultaseni, minulla on ollut niin monta syntymäpäivää, etten enää oikein muista omaa ikääni, mummi vastasi leikillään.
Hetken miettimisen jälkeen tuli avulias ehdotus:
- Katso pikkuhousujen kauluksesta. Minun housuissani lukee kolmestä neljään vuotiaille.